Kiusaamista kehdosta hautaan


Olen jalat maassa kulkeva tunneihminen.
Intuitioni on vahva ja vaistoni on osoittautunut aina oikeaksi.
Peruspositiivisena ihmisenä haluan uskoa ihmisistä aina hyvää, mutta valitettavan usein intuitioni kertoo muuta.

Erilaisuus ja sen kunnioittaminen on sanahelinää. Todellisuudessa ihmiset lokeroidaan lapsesta asti tiettyihin lokeroihin ja kaikkien
tulisi toimia tietyllä tapaa syntymästä hautaan.

Kun itse olin lapsi, ei koulukiusaamisesta vielä puhuttu.
Siihen aikaan vaatekaupat olivat vähissä ja Leviksen farkut, purkkarit ja Leviksen paidat, sekä farkkupaidat kuuluivat lähes kaikkien vakiovaatteisiin.
Minullakin niitä oli, tummansinisiä kireitä farkkuja, purkkarit, joilla kuljin talvellakin paljain varpain ja se upea tumma pilottitakki.
Mutta sisimmissäni pidin ihan muusta.
Olin kuin kameleontti, kun vaihdoin välillä farkut lyhyeen minihameeseen ja pitsiröyhelöihin.
Korot kopisten elin elämääni ja sehän ei kaikille sopinut.
En saanut traumoja, sillä koulun suosikkipojat pitivät minusta.
Tiettyjen tyttöjen epäsuosio kertoi kateudesta, jonka eräs myönsi ysiluokan viimeisenä päivänä.
Hän tuli luokseni ja sanoi, että oli aina ihaillut rohkeuttani ja halusi pyytää anteeksi.

Aloitin työnteon 12 vuotiaana ja yläasteikäisenä olin innoissani vanhainkodin keittiössä, sillä tiesin, että tulevaisuuteni olisi ruoanlaiton parissa.
Minut otettiin aina ilolla ja erityisellä lämmöllä vastaan.
Tein enemmän kuin kukaan saattoi odottaa, sillä perfektionistinä rakastin siitejä rivejä ja puhtaita pintoja.
Kerran iltavuorossa istuin kolmantena taukotilan pöydän ääressä ja keittiön emäntä esitteli minut talon ulkopuoliselle ruokahuollon henkilölle:
”Tässä on meidän Kati, joka on niin ahkera ja oma-aloitteinen, mutta Virpi ei ollenkaan tykkää Katista.”
Hymyilin, vaikka olisi tehnyt mieli itkeä.
Kyseinen keittäjä oli aina ollut minulle erityisen lämmin. Tulin myös muutaman tunnin varoitusajalla töihin ja hoidin aina velvollisuuteni hymyssä suin.
Huomasin ettei hän pitänyt toisesta keittäjästä, joka ahkeroi enemmän kuin muut yhteensä.
Olin hänelle ilmeisesti samanlainen punainen vaate.
Lama-aikaan minua pyydettiin suullisesti kesätöihin. Kun kerran keikkatöissä käydessäni paljastin olevani raskaana, sain hetken päästä sunnuntaina tyrmäävän
puhelun, jossa toivotettiin hyvää jatkoa. Kesätyöni oli luvattu toiselle henkilölle.
Olin nuori ja naivi, enkä tajunnut oikeuksiani. Eipä silti, en olisi tuohon paikkaan enää energiaani tuhlannutkaan.
Naiset paljastivat itsensä.
Jälkeenpäin kuulin, että tilalleni otettu työntekijä oli laiska eikä osannut tehdä mitään.

Kävin samalla ravintolakoulua ja pääsin työharjoitteluun Eduskuntatalon keittiöön. Paikkaa pyöritti tuolloin Amica.
Pidin työstä ja miehistä lämpimän keittiön puolella. Kylmäkeittiön naiset osoittautuivat pirulaisiksi. Asia oli vaiettu tabu talossa. Ravintolan tarjoilijat
ajattelivat samoin, mutta siitä vaiettiin.
Olin raskaana ja kärsin pahoinvoinnista.
Eräänä päivänä paistoin isolla parilalla porsaankyljyksiä ja otin korkean keittiöjakkaran viereen, jolla saatoin istua samalla.
Käry voimisti pahaa oloa ja tuoli helpotti työtä, vaikka normaalisti olenkin sitä mieltä, että keittiötyöt tehdään seisten.
Kylmäpuolen työntekijä tuli ja nappasi tuolin altani ja vei sen kylmäkeittiön nurkkaan.

Eräänä päivänä vanhempi naishenkilö tuli viereeni ja alkoi puhua minusta mieskokille: ”Onneksi minun lapseni ei ole niin tyhmiä kuin tämä tässä ja rupea tekemään
pentuja kun on itsekin pentu.”

Menin tupakkahuoneeseen itkemään.
Mieskokki lohdutti ja sanoi, että vanhat naiset ovat kateellisia kun tänne on tullut nuori ja nätti tyttö töihin.
Töistä päästyäni olin aina ahdistunut ja odotin pelolla seuraavaa päivää.
Lopulta oloni oli niin surkea, että opettajani kielsi jatkamasta paikassa.
Hain neuvolasta sairaslomaa.
Kun arvioni työharjoittelusta myöhemmin tuli, oli kaikki kohdat rastitettu sarakkeeseen, joka kertoi että olen ollut surkea työntekijä.
Pomollakin on pomo, joten kyseinen henkilö sai sittemmin varoituksen toimistaan.
Tiedän hänen tekevän töitä keittiöpuolella yhä edelleen, mutta ei enää Eduskuntatalossa.
Eduskuntatalon keittiöön ei vuoteen annettu yhtään harjoittelijaa Roihuvuoren ravintolakoulusta.

Tämän jälkeen olen kohdannut lähes jokaisessa keittiössä ylimielisiä besserwissereitä, jotka vähättelevät muita ja varastavat heidän ideansa esittääkseen ne ominaan sopivana hetkenä.

Kaksi keittiötä on jäänyt mieleen lämmöllä. Joskin toisessa minua koeteltiin nuorena parikymppisenä kahden lapsen äitinä kun aloitin.
Kun myöhemmin irtisanoin itseni, itki työkaverini pukuhuoneessa lähtöäni.
Mieleen on jäänyt myös keittiö, jossa jo eläkkeelle jäänyt työkaverini arvosti ahkeruuttani ja innokkuuttani.
Hänen kanssaan olemme ystävystyneet ja tapaammekin silloin tällöin.

Viimeisin työkaverini oli pitkän linjan työpaikkakiusaaja. Hän oli käyttänyt valtaa samassa koulun keittiössä viimeiset 20 vuotta.
Häntä pelkäsi niin opettajat kuin oppilaatkin.
Ensin kuvittelin, että olin pikkusieluinen ja huumorintajuton idiootti, kunnes valkeni, että intuitioni oli jälleen oikeassa.
Hän oli käytöksellään ajanut vuosien varrella kymmeniä työkavereita muualle töihin.
Itse sinnittelin kaksi vuotta, saaden paniikkikohtauksia.
Tämä kyseinen nainen oli selvästi sairastuttanut myös oman perheensä ja selvästi nautti vallastaan.
On mahdollista, että hän lukee tätäkin kirjoitusta.
Valitin hänestä pomolle useaan otteeseen, sillä aloin itse sairastua hänen käytöksestään.
Pomo osoittautui veteläksi ja vastuuttomaksi, kunnes lähes kahden vuoden kiusaamisen jälkeen sanoin, että nyt lähtee jompi kumpi.
Hänet laitettiin kuntoutukseen, jossa painopiste oli psykologisella puolella.
Otin asian esille myös hänen kanssaan kahden kesken.
Kerroin aivan kaiken ja rehellisesti kuinka hän oli mieltäni pahoittanut ja kuinka hänen käytös asiakkaita kohtaan oli ala-arvoista.
Kaksi viikkoa hän jaksoi teatteriaan kunnes hermostui taas minulle.
Tuo tilanne on jäänyt mieleeni ja päätin, etten ikinä, koskaan, milloinkaan anna kenenkään kohdella itseäni sillä tavalla.
Pidin kesäloman ja irtisanoin itseni.

Viimeiset kolme vuotta olen ollut täysipäiväinen yrittäjä ja tavannut ja tutustunut satoihin ihaniin persooniin työni kautta.
Joukkoon on toki mahtunut muutama mätäkin omena, joista näen heti, että he sairastuttavat omaa työyhteisöään.
Usein nämä narsistit ovat esimiesasemassa.Kuten eräskin lehtitalon ihminen, jonka toimet olen vaistonnut aina.

Kiusaaminen on karmivinta siellä missä kohteena ovat viattomat lapset ja heidän perheensä.
Jokaisessa päiväkodissa on aina muutama työntekijä, jotka työskentelevät vilpittömästi ja kutsumuksesta.
Valitettavasti päiväkoteihin hakeutuvat monet sellaiset työntekijät, jotka eivät tule toimeen aikuisten kanssa ja he pääsevät käyttämään valtaa heikoimpiinsa.

Lapseni ovat onneksi ohittaneet jo päiväkoti-iän.
Nuorimmaiseni pääsivät lähipäiväkotiin ja pidimme päiväkodista.
Jossain vaiheessa intuitioni kertoi, että eräs nuorimmaisteni päiväkodin lastentarhan opettajista ei ollut sitä mitä päälle päin yritti esittää.
Kun yksi lapsistani tuli päiväkodissa kiusatuksi, tämä opettaja oli sitä mieltä, että tyttäreni tarvitsisi psykologista apua.
Kiusaajassa ei ollut siis mitään vikaa.
Samassa tapaamisessa mukana ollut toinen opettaja oli toista mieltä.

Nyt, kun päiväkotiajoista on kulunut toista vuotta, olen erityisen kiitollinen, että lapseni ovat ohittaneet tuon iän.
Kyseisessä päiväkodissa on paljastunut, että kaksi opettajaa ovat kiusanneet varsinkin yhtä hoitajaa jo monta vuotta.
Tilanne on tällä hetkellä siinä pisteessä, että lastenhoitaja on ollut pitkällä sairaslomalla, eikä aio enää palata takaisin töihin.
Hänen kanssaan olemme keskustelleet päiväkotiasioista erittäin avoimesti.
On osoittautunut, että intuitioni on ollut jälleen oikeassa.
Kyseiset henkilöt arvostelevat vanhempia ja lapsia selän takana.
Minunkin elämääni oli puitu, kuinka vaihdan miehiä kuin sukkia.
Joskus lapsia haki heidän isänsä, toisinaan minun isäni ja joskus mieheni.
Hellapoliisi-teipattu autoni aiheutti myös paheksuntaa. Kirjojeni ilmestyminen kauppoihin vaiettiin tyhjäksi.
Lisäksi keliakiaa sairastava lastentarhanopettaja manasi vanhemmat, jotka toivat kahvipöytään tarjottavaa, joka ei sopinutkaan hänelle.
Hän koki myös oikeudekseen haukkua sairaslomalle jääneen hoitajan lapsen nimen järkyttävän rumaksi.

Olen totaalisen kyllästynyt tähän aikuisten maailmaan, jossa kateus syö kalatkin vedestä. Jos et halua paljastaa itseäsi, pysy kaukana minusta, sillä vaistoni kertoo heti millä asioilla olet=)

Älä kadehdi toisen onnea, sillä et voi tietää ihmisen salaista surua.

Kaikkien kiusattujen puolesta! Uskaltakaa puhua, vastustaa ja protestoida.

Kati

Mainokset

3 thoughts on “Kiusaamista kehdosta hautaan

  1. Vihaan noita ihmisiä. Suosikkitaktiikkani toimistoista: Kerrotaan esimiehelle, että assari on jättänyt jotain tekemättä, kun koko tehtävää ei edes ole assarille annettu. Hästäki: verenpaine.

  2. Toisaalta ihan hyvä, että yhteiskunta on nykyään myös tiedostanut työpaikkakiusaamisen ongelmana. Koulukiusaaminenkin on terminä suhteellisen nuori ja se kuitenkin otetaan nykyään suhteellisen vakavasti monissa paikoissa. Ongelmaksi nouseekin kiusaaminen, silloin kun ei oikein tiedetä kuka siitä on vastuussa eli kun se ei tapahdu koulussa tai työpaikoilla. Nettikiusaaminen on kasvava ilmiö ja internetin nimettömyys tekeekin ilkeiden kommenttien huutelun helpoksi. Kirjoitin juuri viime viikolla nettikiusaamisesta blogauksen http://geekgirls.fi/wp/ilkeita-viesteja-muokattuja-kuvia-ja-salasanojen-varastelua-koulukiusaaminen-netissa/

  3. Minä täällä itken ja luen tekstiäsi 😥 Olen täysin samaa mieltä tuosta, että pitää osata vastustaa, mutta mitäs sitten kun ei enää jaksa?? Lapsistani vain yhtä ei ole kiusattu, ja olen jokaisen kanssa istunut kokouksissa jossa kiusaaminen on käsitelty. Kukaan lapsista ei ole palannut ”omaksi itsekseen” näiden jälkeen 😦 Itse olen miehen sukulaisten piikittelyn alla, olen sitä ollut jo ennenkun he edes tapasivat minut. Tänään huomasin, että en enää jaksa välittää, kun sain ihan syyttä suotta haukut ”invapaikalle” pysäköinnistä (invapaikka oli autoni vieressä). Eikä siinä mitään, siirsin auton ja ajattelin, että tämä oli tässä. Menimme samaan paikkaan naisen kanssa, niin hän kovaan ääneen huusi huoneessa: ”tuo pysäköi invapaikkaan ja on vielä sairaanhoitaja. Paskat sanon minä!…” tarina jatkui, mutta minä aloin puhumaan lapselleni, etten enää kuulisi. Itkua tihrustaen puin lapseni ja lähdin naama tulipunaisena pois.
    Koko iltapäivä on mennyt herkässä mielentilassa, ja mietin, että sanonko keskiviikkona jotain, kun taas näemme… Asun pienellä paikkakunnalla, joten en varmasti uskalla… en jaksa :/ Kyseinen nainen on oikein perusnegatiivinen, jonka suusta en ole ikinä kuullut mitään hyvää sanaa, paitsi silloin kun hän puhuu aikuisista lapsistaan. Tiedän, että en ole ansainnut tämänpäiväistä kohtelua, mutta luulen, että pääsin näin helpommalla, vaikka kaikki nyt luulevatkin minun pysäköineen siihen…
    Niin pienestä asiasta tehtiin niin iso :/

    Lasten kiusaamiseen puutun heti, ja joskus tarhassa tuntuu, että hoitajat pitävät minua hysteerikkona. Yritän vain estää, ettei pienmmät lapseni koe mitä isommat kokivat, sillä teinien keskuudessa koulukisaaminen on tosi julmaa -kanavia on niin paljon 😦

    Minua ei toisien menestyminen vaivaa -hyvä he 🙂 En tosin myönnä, etteikö kateus joskus iske, mutta pidän sen omana tietona. Miksi pahoittaa toisen mieli?? Pyrin itse positiivisuuteen, ja karsin mielelläni kaveripiiristä pois sellaiset, jotka valittavat koko ajan. Lapsille yritän opettaa, että joka asiasta tai ihmisestä löytyy jotain hyvää -mutta sanon myös ettei kaikkien kanssa tarvitse olla kuitenkaan tekemisissä (tarhan tätit ovat tästä asiasta eri mieltä ;)).

    Minä ainakin olen iloinen puolestasi, ja paljon käyn leivontablogissani ideoita hakemassa 🙂
    Hyvin olet pärjännyt ja sekös toisia ärsyttää. Anna ärsyttää ja jatka samaan malliin 😉 Luulen, että meitä tykkääjiä täällä riittää ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s