Yrittäminen Suomessa

Yrittäminen ja yrittäjien asiat ovat alkaneet kiinnostaa vuosi vuodelta enemmän.
Kun kaikki aika ei mene enää omaan selvitymistaisteluun, alkaa nähdä mitä ympärilläkin tapahtuu.
Ja valitettavasti se ei ole kaunista katsottavaa.

Lentokoneessa neuvotaan laittamaan hätätilanteessa happinaamari ensin itselle ja sitten vasta autetaan muita.
Yrittäjän elämässä asia menee toisin.
Ensin autetaan muita ja sitten itseä, jos on enää mahdollisuuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että yrittäjän täytyy maksaa ensin pakolliset kiinteät kulut riippumatta onko hänellä kyseisenä kuukautena lainkaan tuloja.Jokainen ymmärtää, että tyhjästä on paha nyhjäistä.

On kestämätöntä, että yrittäjällä Suomessa ei ole oikeutta perustoimeentuloon.
Jos yritys ei pysty kulujen jälkeen maksamamaan yrittäjälle palkkaa, yrittäjä jää ilman toimeentuloa.
Harva pystyy elämään ilman kuluja.
Vaikka ruoasta voisi ehkä vielä tinkiäkin, asumiskuluista vain harva.

Yrittäminen on toki valinta. Joillekin se on kuitenkin pakko, jos muuta mahdollisuutta ei ole työllistyä.
En ymmärrä sanontaa ”yrittäjän riski.”
Sen lauseen alle voidaan lakaista kaikki se epämiellyttävä, joka tekee yrittämisestä haasteellista. Sen sijaan että mietittäiisin ratkaisuja, moni hokee: Mitäs läksit! Lopeta yrittäminen!

Minusta asia on yksinkertainen.
Jokainen työtä tekevä ja veroja maksava kansalainen on etu. Vaihtoehtona voisi olla sosiaalituilla eläminen.

Yrittäjän kuluista ei kukaan ole kiinnostunut, riippumatta onko aina edes laskutettavaa.
Pakolliset yhteisöverot, yrittäjäeläkevakuutusmaksut, tapaturmavakuutukset, alvit, yrittämiseen liittyvät kiinteät kulut (liikehuoneisto, sähkölasku, laajakaista jne jne) on maksettava, oli tuloja tai ei.
Moni skeptinen heittäisi tässä kohtaa, että jos olet noin surkea, lakkaa yrittämistä.
Asia ei ole niin yksinkertainen. On hyviä kuukausia ja huonoja kuukausia.
Itse pyrin välttämään nämä sillä, että teen asiakkaideni kanssa aina vuoden sopimuksia, jolloin pystyn ennakoimaan kuluja ja menoja.
On yrittäjiä, jotka eivät pysty ennakoimaan kuukausittaisia tulojaan.
Kampaajat, kosmetologit, hierojat ja muut omilla käsillään konkreettista työtä tekevät odottelevat joskus turhautuneina asiakkaita, jotka eivät tule.
Tulot ovat aina arvoitus, mutta menot harvemmin.
Yrittäjänkin on maksettava asumisestaan, ruoastaan, vaatteistaan ja tekemisistään.
Monen yrittäjän elämä onkin kaventunut. Ei ole aikaa eikä rahaa ylläpitää usein edes normaalia elämää.
Tästä on vaiettu liian pitkään.
Nykyisin sosiaalinen media ja sen rohkeat käyttäjät ovat nostaneet esiin epäkohtia.

Yrittäjänä olen miettinyt viime aikoina seuraavia asioita:

Jos saisin käyttööni laskuttamani arvonlisäverot, voisin palkata sillä rahalla työntekijän, joka puolestaan lakkaisi olemasta yhteiskunnalle taakka työttömänä.
Hänen palkastaan maksettaisiin verot ja kaikki hyötyisi.
Kahden ihmisen työpanos olisi taatusti enemmän kuin yhden. Tämä mahdollistaisi kasvun ja saattaisi johtaa tilanteeseen, että yritys voisi palkata lisää työvoimaa.

Sairauspoissaolot ja äitiyslomat rasittavat työnantajien kukkaroa niin isolla kädellä, ettei siihen löydy edes sopivaa sanaa.
Kun näiden kulut sälytettäisiin yhteiskunnalle, vähenisi turhat poissaolot takuuvarmasti, mistä hyötyisi kaikki.
Lain mukaan perhesuunnittelun urkkiminen työhaastettelutilanteessa on kiellettyä, mutta työnantajan kannalta tilanne ei tietenkään ole yhdentekevä.
On absurdi ajatus, että työantajan pitää maksaa työntekijälle jostain, mitä hän ei ole ansainnut.
Rahaa kun harvoin tulee yrityksenkään kirstuun mitään tekemättä.
Tämä poistaisi myös eriarvoisuutta työnhakutilanteessa.
Työnantajan pitäisi myös päästä helposti eroon työntekijästä, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Yrittäjänä ymmärtää, että aikanaan ulkopuolisella työssä ollessa elämä oli monin osin harmitonta ja helppoa. Raha napsahti tilille sen kummemmin miettimättä.

Jos on yrittäjän riski, pitää olla myös yrittäjän porkkana!
Mitä enemmän yrittäjä tekee töitä, sen isomman siivun vie verottaja. Miten reilua!
On naurettava ajatus, että mitä enemmän panostaa työn tekemiseen, sen vähemmän saa siitä hedelmästä iloita.

Ja mitä sitten, kun yrittäjän puolisoa kohtaa työttömyys? Jos ei pappa betalar, niin yrittäjäpuoliso maksaa! Oli rahaa tai ei.
Ja kun rahat ei yksinkertaista matematiikkaa käyttäen riitä, on vaihtoehtona heittää hanskat tiskiin.
Sitten maksaa yhteiskunta!